Haastattelu ja kuvaukset Anna lehdelle

Parisen viikkoa sitten sain viestiä Anna lehden toimittajalta, joka oli halukas tekemään haastattelun. Haastattelun aihe koski blogikirjoitustani absolutismista, Kuusi vuotta absolutistina. Julkaisin tämän blogissani 20.8 ja se herättikin suuresti keskustelua facebookissa ja sai huiman määrän lukijoita.

Lupasin antaa haastattelun ja sovimme ajankohdan. Sovittu haastattelu ajoittui juuri siihen kohtaan, kun olin yllättäen joutunut sairaalaan. Tilanne oli kuitenkin hyvin hoidossa siinä kohden, joten pidimme sovitun haastattelun siitä huolimatta.

Kuvaukset oli sovittu kuvaajan kanssa heti seuraavalle päivälle ja saimme pidettyä nekin, koska pääsin edeltävänä iltana pois sairaalasta ja vointi oli sen verran parantunut. 

Kuvaukset pidettiin täällä Ylöjärvellä ja koko perhe lähti mukaan. Mies siirtyi kuitenkin tyttöjen kanssa viereiseen puistoon ja poika jäi kuvauksiin mukaan. Poika on myös innokas valokuvaaja ja ottikin muutamia kuvia kuvausten aikana. Kuvista jäikin kivoja muistoja säilöön.

Päivä oli alkanut viileästi, joten valitsin asuuni paksun, lämpimän neuleen, pitkät housut ja hatunkin. Päivän edetessä lämpö kuitenkin nousi ja ulkona olisi pärjännyt vaikka t-paidalla. En kuitenkaan lähtenyt enää muuttamaan asua vaan päätin, että näillä mennään. Onneksi rannassa kävi kuitenkin edes pieni tuulenvire.

Kuvauksissa oli hauskaa ja rento tunnelma. Ei tarvinnut jännittää ollenkaan.

Poika sai vielä kuvausten lopuksi kokeilla kuvaajankin kameraa. Hän lupasikin lähettää meille tuon kuvan vielä jälkeenpäin. Taitavasti poika otti kuvia myös tällä meidänkin kameralla, eikö?

Haastattelu julkaistiin eilen illalla.

Tästä linkistä pääset lukemaan haastattelun Anna.fi sivustolle:

Marjut Hartikainen on absolutisti -neljän lapsen äiti kertoo miksi alkoholin käytön lopettaminen on hänen elämänsä parhaimpia päätöksiä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

IG @m.hartikainen

Fb Art LilyKristin I M.Hartikainen

Tällä kertaa neljäksi päiväksi Sydänsairaalaan

Pari postausta taaksepäin kerroin, että kova tressi vei minut sairaalaan ja nyt lepo ja rentoutuminen olisi tärkeää. Suurin stressi ja osa oireista alkoikin kaikota pikkuhiljaa, mutta syke jäi edelleen korkeaksi ja sydän alkoi tykyttelemään yhä enemmän ja hengenahdistus myös koveni sitä mukaan. Hengitys ei ollut haukkovaa vaan piekemminkin hengitys tuntui todella raskaalta. Olo paheni kolmessa päivässä niin, että menin päivystykseen, josta minut lähetettiin ambulanssilla jälleen Tays:iin.

Levossa sykkeet pysyi ihan normaalin rajoissa, mutta heti kun nousin niin parin askeleen jälkeen sykkeet pomppasi parhaimmillaan yli 150. Samassa myös hengitys vaikeutui ja tästä johtuen myös pyörtymisen tunne oli vahva.

Sydänpussista oli löytynyt kysta. Keuhkot kuvattiin vielä uudelleen, jotta keuhkoveritulppa voidaan poissulkea. Verikokeita otettiin ja paljon, myös valtimoverikoe. Sydän ja keuhkot ultrattiin. Perjantai yönä minut siirrettiin kardiologin määräyksestä Tays Sydänsairaalaan osastolle. Tähän mennessä ei ollut vielä selvinnyt mitään, joten sain kannettavan ekg laitteen, joka seurasi sydämen sykkeitä yötäpäivää. Aamulla kokeet jatkuivat jälleen verikokeilla ja sykkeitä, hapetusarvoja sekä verenpainetta seurattiin tiiviisti. Sykkeet nousivat heti, kun otin pari askelta ja mitä enemmän kävelin sitä enemmän ja nopeammin ne myös nousivat. Hengenahdistus ja kova pyörtymisen tunne ajoi takaisin sänkyyn.

Päivemmällä kardiologi teki sydämen perusteellisen tutkimuksen ultraamalla. Sydänpussissa sijaitseva kysta ei ollut tämän takana eikä sydämestä löytynyt muita poikkeavuuksia. Monia sairauksia saatiin myös poissuljettua, mutta syytä ei edelleen löytynyt. Parin päivän osastolla olon jälkeen oli aloitettava lääkitys liian korkeaan sykkeeseen. Sain tästä pysyvän lääkityksen. Nyt seurattiin ja haettiin minulle sopivaa annosta.

Seuraavana päivänä annosta lisättiin koska sykkeet eivät laskeneet vielä tarpeeksi. Tein kävely- ja porrastreenejä, jossa tutkittiin hapenottokykyä sekä sykkeitä. Neljäntenä päivänä Sykkeet saatiin kuriin ja tutkimukset päättyivät Sydänsairaalan osalta. Tutkimukset jatkuvat keuhkojen osalta, sitten toisaalla. 

Sain pysyvän lääkityksen pitämään sykkeet kurissa ja hengenahdistukseen menee toistaiseksi keuhkoputkia laajentava lääkitys. Lääkitysten avulla, olo on nyt huomattavasti parempi, mutta kuitenkin aika väsynyt vielä. Nyt on ihanaa olla taas kotona perheen luona. Kuopus olikin aika hämillään äidin poissaolosta, koska emme ole aiemmin olleet yhtäkään yötä erossa.

Toistaiseksi kaikki hyvin, jatketaan ihmettelyä uusien tutkimusten parissa.

Mukavaa viikkoa!

@m.hartikainen

Heppakerho Issikat. Uusi harrastus tytöille?

Viime sunnuntaina kävimme tutustumassa Ylöjärven viljakkalassa sijaitsevaan Heppakerhoon. Heppakerho Issikat aloittivat jälleen kautensa kesän jälkeen ja kokoontuvat joka toinen sunnuntai, parin tunnin ajan. Tällä ensimmäisellä kerralla oli avoimet ovet ja maksuton osallistuminen. 

Etenkin meidän kuopus on ollut aina oikea heppatyttö. En tiedä mistä kiinnostus juontaa juurensa, mutta hepat ovat olleet hänelle erityisen tärkeitä ja kiinnostavia. 

Viime aikoina hän olikin parista pyydellyt, josko pääsisi taas ratsastamaan. Viikottain olemme käyneet meidän lähellä sijaitsevalla tallilla katsomassa, näkyisikö heppoja ulkona.

Kuopus oli yhtä hymyä päästessään hevosen selkään. Kypärä päähän ja menoksi. 

Heppojen ja ponien lisäksi talleilla näkyi olevan muitakin eläimiä, kuten ihania kissoja, koira, lampaita ja kanoja. Tytöt leikittivät kissoja heinänkorsilla ja silittelivät niitä ihastuksissaan.

Kerhossa sai osallistua myös keppareilla ratsastukseen ja toki siellä järjestettiin myös kepparikisa. Molemmat tytöt osallistuivat ja palkinnoksi kaikki saivat pienet karkkipussit ja osa palkittiin vielä ruusukkeilla.

Tilan lampaat olivat niin lempeitä, eivätkä aristelleet lainkaan. Yksi lampaista heilutteli vinhasti häntäänsä, kun sitä siliteltiin ja taputeltiin. Aivan ihana. Olisin voinut jäädä vaikka koko päiväksi näiden kanssa.

Ohjelmaan kuului myös ponin talutusta, ritariratsastusta, ja vielä lisää talutusratsastusta. Tytöt tykkäsivät kyllä todella paljon. Hienoa, kun pääsi näin monta kertaa hevosen selkään ja vielä taluttamaankin. Kyllä huomasi tyttöjen kasvoilta sen leveän hymyn ja iloisuuden tästä päivästä. Tänne tullaan vielä uudelleen ja luultavasti tästä tulee ihan uusi harrastus tytöille.

Nyt odotellaankin innolla seuraavaa kertaa.

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

@m.hartikainen

Kova stressi vei sairaalaan

Pitkään olen tuntenut todella voimakasta stressiä monestakin asiasta. Kuten osa varmasti muistaakin, olen kertonut kroonisesta stressihäiriöstäni, toisin sanoen kroonistunut ptsd. Stressitasot paukkuu korkealla siis ihan normaalistikin, mutta voimistuessaan se vetää aivan äärirajoille. Olen elänyt vähintään 20 vuotta sairastaen ptsd:tä, mutta se on diagnosoitu vasta jokunen vuosi sitten, joten tuossa ajassa se onkin kroonistunut. Tähän liittyviä liitännäissairauksia onkin hoidettu huomattavasti kauemmin.

Tähän ei ole johtanut yksi tai edes kaksi tapahtumaa elämässäni vaan lukuisia asioita jolloin tätä on mahdotonta enää edes parantaa. Oireita on toki voitu ja voidaan vieläkin lievittää paljonkin, mutta silti tämä haittaa jokapäiväistä elämääni, ja välillä lukuisia kertoja päivässä.

Nyt viime aikoina minulla on ollut tavallista voimakkaampaa stressiä. Viime päivinä se paheni niin pahoiksi fyysisiksi oireiksi, että kävin terveyskeskuksen päivystyksessä. Leposyke oli todella korkea, yhtä korkea kuin olisin urheillut kovaa. Hengenahdistus oli myös kovaa, ja hengästyin kun laitoin kenkiä jalkaan, puhuin muutaman lauseen, olin hengästynyt vaikka olisin ollut levossa. Huimaus teki kävelyn vaikeaksi. Kurkussa oli jatkuva palan tunne, mikä voimistui kuristuksen tunteeksi.

Päivystyksessä otettiin myös labrat, jotka lähtivät Tays:iin. Vastauksia ei kuitenkaan tarvinnut odotella kuin parisen tuntia. Yksi arvo oli hieman koholla, joka voisi viitata verenkiertohäiriöön ja sain lähetteen heti jatkotutkimuksiin Tays:iin. Olin miettinyt johtuiko oireet juurikin pitkittyneestä kovasta stressistä vai olisiko mahdollista, että se on sittenkin fyysistä. En ollut ollenkaan myöskään yllättynyt, kun sanottiin tämän mahdollisesti olevan verenkiertohäiriö, koska tämä ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Jalassani on ollut veritulppa. Olen myös saanut Tia-kohtauksen, jolloin minulla oli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Tällöin minulla oli tukos toisen silmän takana. Tämän jälkeen sain estolääkityksen.

Sairaalassa lähdettiin siis selvittelemään mahdollista keuhkoveritulppaa. Jälleen kerran tehtiin keuhkojen varjoainekuvaus, joka onneksi oli täysin normaali eli ei viitannut tukoksiin. Ekg oli myös normaali, joten se ei viitannut johtuvan myöskään sydämestä. Vaihtoehdoksi jäi, että oireet johtuvat psyykkisistä oireista eli taustalla ptsd ja voimakas stressi, joka on laittanut kehon koville jo hetken aikaa. Tästä johtuen olen huomaamatta hengittänyt liian syvään. Se ei ollut tavanomaista hyperventilaatiota, jossa silminnähden hengitys olisi ollut paniikinomaisesti kiihtynyttä. Omalla kohdalla hengitykseni oli ollut vain liian syvää, jota ei ole nähnyt ulkopuolinen, enkä sitä ollut huomannut tai tuntenut itsekään. Tämä on johtanut siihen, että keuhkoista poistuu enemmän hiilioksidia kuin aineenvaihdunnan tuloksena syntyy.

Tällöin valtimoveren hiilidioksidimäärä pienentyy ja veri muuttuu emäksiseksi. Tämä aiheuttaa verisuonten supistumista ja oireita, kuten tukehtumisen tunne, rintakipu, sydämentykytys, käsien pistely ja puutuminen, vapina, huimaus ja jopa pyörtyminen.

Itselläni oli juuri nämä kaikki oireet, lukuunottamatta pyörtymistä. Hoitona onkin nyt ehdotonta lepoa ja rentoutumista. Pääsin samana päivänä sairaalasta kotiin ja olen edelleen ollut todella väsynyt ja huimaus on ollut välillä ihan jäätävää. Kädet vapisee edelleen hetkittäin. Olen vähentänyt tekemisiä minkä pystyy tässä ruuhkavuosia eläessä. Onneksi mies on tässä kotona.

Lepo tekee varmasti jossakin kohden tehtävänsä ja palaudun hiljalleen. Monesti minulle sanotaan, että yritä olla stressaamatta, mutta se vaan ei ole mahdollista. Minulla on stressi päällä koko ajan, ei ole sellaista hetkeä ettei olisi. Kun normaalisti ihminen kokee stressiä, se on minulle tila jossa elän koko ajan. Tottakai yritän olla stressaamatta lisää sen minkä voin ettei näin kävisi, mutta koskaan en elä sitä stressitäntö elämää, jota suurin osa ihmisistä elää ainakin toisinaan.

Nämä samaiset oireet voivat viitata myös mm. keuhkoveritulppaan, joten jos koet tällaisia oireita on syytä selvittää mistä ne johtuvat.

Nyt pitää vain ottaa mahdollisimman rennosti.

@m.hartikainen

Täydelliset treenihousut + ALEKOODI

Kaupallinen yhteistyö:

BeautiBody.fi

Millaiset on hyvät treenihousut? Lenkillä tai salilla käydessä, en ole koskaan juuri välittänyt miltä siellä näytän. On kuitenkin totta, että oikeanlaiset vaatteet tekevät treenaamisesta mukavempaa. Aiemmat housuni ovat olleet sellaisia, jotka venyvät käytössä todella paljon ja lisäksi ne on ollut aika matalalla vyötäröllä varustetut. Siitä on seurannut tietenkin se, että housuja saa koko ajan kiskoa ylöspäin ja huolehtia ettei takapuoli vilku kyykätessä. Toinen juttu mikä mietityttää, on kankaan läpikuultavuus sen venyessä.

Nyt sain uudet ja laadukkaat treenipökät vanhojen tilalle. BeautiBody treenihousujen salaisuutena on laadukkaat materiaalit ja naisellisia muotoja korostava leikkaus. Ne tuntuvat ja näyttävät hyvältä eikä treenatessa tarvitse huolehtia, sillä kankaasta ei koskaan näy läpi. Ei edes kyykätessä. Housuissa on myös korkea vyötärö.

Upeasta housuvalikoimasta valitsin kahdet samanlaiset housut, kahdessa eri värissä. Nämä ensimmäiset housut löytävät Navy Scrunch nimikkeellä. Väristä olin alkuun hieman epävarma, mutta yllätyin positiivisesti, kun vedin housut jalkaan. Tykästyin väriin todella paljon ja tässä värissä housujen malli ja yksityiskohdat tulevat upeasti esille.

Housujen malli on pakaroita korostava, jossa on takana v-leikkaus ja 8cm rypytys takasaumassa. Takana oleva rypytys korostaa hienovaraisesti naisellisia muotoja. 

Housujen kangas on 88% nylonia ja 12% spandexia, jonka ansiosta ne sopii täydellisesti vaativiin tarpeisiin. Neljään suuntaan joustava kangas takaa istuvuuden, joka lisäksi hengittää ja kuivuu nopeasti. Tukevan materiaalin ansiosta housuista ei myöskään näy läpi. 

Alla olevista kuvissa on samat housut, mutta mustassa värissä. Nämä Black Scrunch treenihousut ovat siis täysin samanlaiset malliltaan sekä ominaisuuksiltaan vain väri on eri.

Nyt kun vertaan näitä uusia housuja niihin aiempiin treenihousuihini, eron todella huomaa. Näiden uusien housujen tukeva ja neljään suuntaan joustava kangas sekä korkea vyötärö takaavat niiden hyvän istuvuuden ja mukavuuden. Ei tarvitse huolehtia, että kankaasta näkyisi läpi tai housut valahtaisivat niin, että takapuoli näkyy. Ja onhan se nyt mukavaa, että treenihousut myös näyttävät hyvältä. 

Nyt kannattaa käydä kurkkaamassa koko BeautiBody valikoima ja jos löydät sieltä jotain ihanaa, saat myös 15% alennusta koodilla MARJUT15

@m.hartikainen