Tässä kuussa kuopus täytti kaksi vuotta ja samalla imetys taivaltakin tuli kaksi vuotta täyteen. Meillä ei ole ollut mikään helppo matka, mutta tänne asti ollaan päästä. Tämä on myös ensimmäinen kerta kun imetys on onnistunut.
Alkuun ei ollut mitää tavoitteita imetyksen suhteen. Kunhan saisin tämän lapsen elävänä syliini. Luojan kiitos niin me saimmekin. Edellinen raskaus kun päättyi pahimmalla mahdollisella tavalla.
Mutta vielä ei voitukaan huokaista helpotuksesta. Kuopusta elvytettiin heti syntymän jälkeen lisähapella 20 minuuttia jonka jälkeen pieni siirrettiin lasten osastolle. Synnytyksen aikana omat sykkeeni romahti kerran. Synnytyksen jälkeen menetin yli litran verta. Oli työn takana saada verenvuoto tyrehtymään. Tajunnan taso alkoi pikku hiljaa hiipua...
Me selvisimme.
Yhteinen matkamme alkoi rajusti, ollut paljon pelkoa mutta ollut myös rakkautta täynnä sekä kiitollisuutta.
Ensimmäiset maidot vauva sai osastolla, luovutettua äidinmaitoa. Meillä oli ihana kätilö joka jaksoi kannustaa pumppaamaan maitoa ja ottamaan jokaisen pienenkin maitotipan talteen vauvalle. Näin tein. Ja aina kun oli mahdollista imetin vauvaani rinnasta. Kun vihdoin sain vauvani omalle osastolleni, ei mennyt kauan kun hänen todettiin tarvitsevan sinivalohoitoa. olimme olleet kuusi päivää sairaalassa ja sitten saimme sinivalohoito laitteiston kotiin. Kävimme säännöllisesti verikokeissa jossa seurattiin vauvan bilirubiini arvoja.
Muita mutkia matkassa imetyksen suhteen on ollut suihkutissit, rintaraivarit sekä lapsen maito-ja kananmuna allergia. Edelleen olemme tällä imetysdietillä. Siirryimmekin tästä koko perhe hieman vegaanisempaan ruokavalioon.
Kun olimme päässeet hyvään alkuun alkoi tulla jo hieman tavoitteitakin imetyksen suhteen että jos nyt imettäisin ainakin 3kk, sitten 6kk ja 1,5 vuotiaaksi ja vielä 2 vuotiaaksi. Täysimetin vauvan 6kk ikään jonka jälkeen lapsentahtisesti aloimme maistella kiinteitä ruokia ja sormiruokailla imetyksen ohessa. No imetän edelleen. Vieläkö imetät?- ihmettelyjä tuli lapsen ensimmäisen vuoden ikään saakka. Sitten ei kukaan enää jaksanut asiaa ihmetellä. Ainakaan niin paljon. En sitten tiedä mitä kukin itsekseen miettii, mutta ei sen väliä.
Jokainen äiti ja lapsi tietävät mikä on juuri heille parasta.
Aina imetys ei onnistu ja siihen on varmasti niin monta syytä kuin on äitiä ja lastakin. Tai joskus muista syistä kuten ettei äiti halua imettää tai vauva/lapsi ei itse huoli rintaa. Ihan mitä vain. Minulla ei onnistunut aiemmat imetykset puutteellisen tiedon takia. Enkä myöskään luottanut tarpeeksi kehooni että maitoa tulisi riittävästi. Olisin kyllä halunnut imettää.
Tällä kertaa minä sain valtavasti vertaitukea ja tietoa koulutetuilta imetystukiäideiltä, kun liityin sattumalta löytämääni ryhmään facebookissa imetyksen tuki. Voit käydä myös kurkkaamassa sivuston imetystuki.fi. Kerron nämä sivut siksi että ne ovat auttaneet minua ja toivon että moni muukin löytää ne ja voi saada tukea imetykseen mikäli sitä kaipaa.
Vaikka aiemmat imetykset ovat loppuneet liian varhain, liian huonon tiedonsaannin vuoksi sekä itseluottamuksen puutteesta, niin olen ylpeä jokaisesta imetystaipaleesta. Jokainen maitopisara on arvokas. Jokainen imetystaival on ainutlaatuinen.
Me jatkamme vieläkin, enkä tiedä kuinka kauan. Tarviiko vielä tietääkään?
Sinä ja lapsesi päätätte kuinka pitkä ja millainen on teidän oma imetytaival ja jokaisella pitäisi olla siihen oikeus ilman muiden arvostelua 💕
Iso Kiitos myös heille jotka luovuttavat äidinmaitoa meidän kaikkien muidenkin pienille.
-Marjut-
Blogia voit seurata facebookissa Tästä
ja instagramissa Tästä
Kuvan koru saatu:
Made By Mekki
Made By Mekki
Lähetä kommentti