Ensi viikolla esikoiseni täyttää 9 vuotta. Tähän aikaan yhdeksän vuotta sitten olin jäänyt pois työstä ja odottelin esikoisen syntyvän pian.
Voiko olla, että aika on mennyt näin nopeasti eteenpäin. Paljon on tapahtunut tämän yhdeksän vuoden aikana. Paljon iloa, mutta myös paljon surua.
Kotiäitiys on ollut minulla itsestään selvä asia kun lapset ovat syntyneet. Moni on miettinyt millä rahat riittävät kotona olemiseen. Eihän se helppoa olekaan. Silloin mennään aika tiukilla ja välillä todella tiukilla. Itselle se on ollut luopumista monista asioista, mutta onneksi onnellisuus tulee muista asioista kuin uusista käsilaukuista tai ravintolailloista.
Toki onhan nämäkin kivoja juttuja, mutta se aito onnellisuus tulee jostain aivan muualta. Minulle se tulee lapsista ja perheen yhdessäolosta.
Meillä oli juuri viiden vuoden väli, että pääsimme hetkeksi kahdestaan mieheni kanssa viettämään aikaa. Olimme peräti kuusi tuntia poissa kotoa. Toki useimminkin voisimme olla kuin viiden vuoden välein, mutta tähänkin on niin tottunut ettei sitä juuri edes ajattele.
Välillä kotiäitiys on senttien laskemista ruokakaupassa. Nipistämistä omista tarpeista jotta voi panostaa lapsiin. Sen kyllä teen enemmän kuin mielelläni. Keinoja pärjäämiseen kyllä löytyy kun jaksaa vain miettiä.
Kaikki eivät tyytyisi varmaan tähän osaan, mutta onneksi jokainen voi tehdä päätöksen itse omalla kohdallaan.
Voimia vieviä aikoja toki on ja uskon, että työelämässä pääsisi helpommalla jossain määrin. Kotiäitiydestä saan kuitenkin enemmän kuin se ottaa. Lapset ovat vain kerran pieniä eikä niitä aikoja takaisin saa. Tämä on täysin korvaamatonta aikaa.
Lumi-Lilja 11.7.2014 💖 🐦
-Marjut-
Äiti neljälle lapselle.
Tykkää / seuraa facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa instagramissa.
@m.hartikainen
Rannekello
Daniel Wellington
Keskisen Kello Oy.
Lähetä kommentti