On jo pidemmän aikaa puhuttu siitä, että syntyvyys Suomessa laskee koko ajan.
Nyt on menossa jo kahdeksas vuosi perättäin, kun suomalaisten lapsiluku yhä vain laskee.
Tottakai tähän vaikuttaa se, että väestö ikääntyy ja lapsia saadaan myös sen vuoksi vähemmän. Nykyään suomalaisten lapsiluku on kuitenkin enää vain 1,4.
Miksi?
On lukuisia syitä miksi. Osa on vapaaehtoisesti lapsettomia, osa on lapsettomia omasta tahdostaan riippumatta ja on myös heitä jotka lykkäävät mahdollista lapsiperheen perustamista. Itse sain esikoiseni kun olin juuri täyttänyt 22 vuotta. Tuolloin itse koin ikäni juuri sopivaksi, enkä ajatellut olevani mitenkään erityisen nuori tulemaan äidiksi.
Itse olen kärsinyt mm. syömishäiriön aiheuttamasta lapsettomuudesta ja esikoinen oli enemmän kuin toivottu. Kun sitten tulin raskaaksi, olin myös hiljattain saanut vakituisen työpaikan ja haastattelun yhteydessä sain kysymyksen lähivuosien suunnitelmista, enkä tuolloin tietenkään voinut edes uskoa, että voisin saada näin kallisarvoinen lahjan elämältä ja vastasin jotain aivan muuta kuin perheen perustamisen.
Onneksi elämä ei aina mene niinkuin luulisi ja todellakin raskauduin. Olihan se tietysti sellainen tilanne jota ei työnantajakaan odottanut ihan heti eteen tulevan, mutta näin se elämä nyt vain menee.
Kerroin raskaudesta jo hyvin varhain koska minulla oli järkyttävää pahoinvointia useita viikkoja ja oksentelin kesken työpäivänkin useita kertoja ja toisinaan jouduin jäämään kotiin tai lähtemään kesken työpäivän.
Tuolloin minulla oli esimiehen tehtävässä mies, ja suoraan sanottuna vähän jännitin hänen reaktiota kun kerroin rakaudesta. Sain kuitenkin iloisen vastaanoton, isojen onnitteluiden kera. Koko raskausajan, minuun suhtauduttiin paremmin kuin hyvin. Huolehdittiin, että sain pidettyä ylimääräisiä taukoja, sekä raskaat tehtävät, annettiin muille.
Olen kuullut myös työnantajista, jotka eivät todellakaan katso hyvällä lasten saantia. Jotkut kokevat lasten saamisen myös haittaavan työelämää ja siinä etenemistä, ja tästä syystä myös lasten hankintaa saatetaan lykätä eteenpäin.
Paljon olen kuullut myös sitä, että ennen lapsia pitäisi olla oma asunto, koulut käytynä ja vielä vakituinen sekä hyvätuloinen työ. Tottakai nämä on ne ihanne odotukset, jotka olisi jo ennen lapsen syntymää. Moni ei kuitenkaan osaa ajatella myöskään sitä, että lasten saamista ei voi aina itse päättää. Ei voi olettaa, että nyt haluan lapsia ja saada niitä.
Lapsettomuus voi yllättää. On pareja joilla voi mennä useampi vuosi tai kymmeniä ennen kuin heille tämä elämän lahja suodaan. Voi käydä niin ettei lapsia koskaan välttämättä saa. Kaikkeen ei voi varautua eikä kaikkea aina voi ennalta tietää.
Hedelmällisin ikä naisella on suunnilleen 20-30 vuotiaana. Entä kun mennään reilusti tuon yli ja siihen lisätään vielä lapsettomuuden tuomat vaikeudet. Pelkästään biologiset mahdollisuudet heikkenevät yli 30 vuotiailla ja jos mahdollisesti on muitakin syitä, niin mahdollisuudet heikkenevät entisestään.
Itse olen aina ajatellut, että työtä ehtii kyllä tekemään koko ikänsä, mutta lapsia ei. Suomalaisiin on kuitenkin aika kovaa juurtunut se, että työtä pitää olla ja tehdä. Lapsen kanssa kotiin jäävää on saatettu syyllistää kotona olemisesta ja jopa syyttää laiskottelusta. Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että monesti siellä töissä käyminen on helpompaa kuin kotiin jääminen. Tilanteita ja ihmisiä on toki erilaisia, enkä voi sanoa, että näin jokaisen kohdalla olisi.
Työtä tärkeämmäksi olen kuitenkin itse kokenut lasten saamisen ja nautin kotiäitinä olemisesta. Välillä on rankkaa, mutta myös palkitsevaa. Iloa ja surua, niinkuin elämä on.
Perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen koetaan usein myös hankalaksi, joka voi olla omiaan selittämään lasten alhaista syntyvyyttä tai perheen perustumisen lykkäämistä eteenpäin. On totta, että lapsiperheen tuet eivät todellakaan päätä huimaa vaikka ovatkin parempia kuin monessa muussa maassa. Tässäkin on punnittava monia eri asioita. Onko rahallisesti mahdollista jäädä kotiin lasten kanssa ja kuinka pitkäksi aikaa. Millaisia myönnytyksiä on valmis tekemään. Onko valmis laskemaan elintasoaan varojen riittämiseksi vai mikä olisi se omalle perheelle paras vaihtoehto.
Joskus minulla on sanottu, ettei itse olisi valmis uhraamaan omasta elämässä vuosia, vain olemalla lastensa kanssa kotona. Voisin sanoa samaa, mutta toisin päin käännettynä. Ennemmin uhraan nämä vuodet omille lapsilleni kuin työnteolle jollekin toiselle. Mutta kuten sanottu, kukin tekee omat valintansa.
Saatetaan myös ajatella, ettei itselle enää jää lainkaan aikaa kun lapsia saadaan. Pelätään, että elämä vain vaikeutuu ja lasten saamisen myötä elämä on vain alamäkeä.
Elämä lasten kanssa todellakin muuttuu. Haasteita riittää, huolta ja pelkoa, sekä oma jaksaminen on toisinaan todella koetuksella. Miksi sitten olen saanut useamman lapsen ja ryhtynyt aloittamaan kaiken aina alusta? Lapset on mun koko elämä. Niin paljon rakkautta ja iloa elämään en ole aiemmin saanut kuin nyt. Tunnen itseni tärkeäksi ja merkityksellisemmäksi, enemmän kuin koskaan.
Elämän arvot on menneet täysin uusiksi lasten myötä. Osaan olla kiitollisempi ja nähdä maailmaa eritavoin lasteni kautta. Olen saanut enemmän ymmärrystä ja uskoa itseeni.
Syyllisyyttä koen aika ajoin, mutta niin kokee suurin osa vanhemmista ja se tarkoittaa sitä, että välität. Ei sitä, että olisit huono vanhempi.
Mitä mieltä sinä olet, miksi syntyvyys laskee Suomessa?
Mikä saisi syntyvyyden nousuun?
-Marjut-
Tykkä blogisivuistani facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen
Instagram tililläni @m.hartikainen on ARVONTA käynnissä, josta voit voittaa vapaavalintaiset magneettiripset itsellesi 8.2.2019 asti!
YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Lähetä kommentti