SOCIAL MEDIA

maanantai 23. syyskuuta 2019

Kuolleiden lasten muistopäivä


Tänään 23. syyskuuta vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. 
Siitä on nyt hieman reilu viisi vuotta, kun menetimme pienen tyttäremme. Reilu viisi vuotta pohjatonta ikävää, surua ja suunnatonta rakkautta.

Tällaisina päivinä sitä pysähtyy jälleen miettimään elämää ja millaista se olisi jos kaikki olisikin mennyt toisin. Sitä en saa ehkä koskaan tietää. Usein kuitenkin mietin, millainen hän olisi luonteeltaan ja miltä hän näyttäisi? Mitkä olisivat hänen lempi leikkejään? 

Millainen minä itse mahtaisin olla? Tämä on muuttanut minua ja koko perhettä. Yhdessä olemme ainakin entistäkin vahvempia, siitä olen varma. Uskon myös jälleennäkemiseen, joka tuo lohtua tähän suunnattomaan ikävään. Uskon, että vielä koittaa se päivä, kun saan nähdä tämän pienen tyttäreni uudelleen.



Kävimme tänään tyttäremme haudalla sytyttämässä kynttilät. Vielä tänään emme istuttaneet kanervia kesäkukkien tilalle. Vasta loppuviikosta saamme juuri ne kukat, jotka haluamme istuttaa tyttäremme haudalle. Muutoin meillä on ollut tapana istuttaa kukat juuri tänä kyseisenä päivänä. Nämä pienet asiat ovat enää ainoita, joita voimme tehdä ja ne ovatkin meille erityisen tärkeitä. 




Tytöt halusivat vielä kerätä kimpun kauniita ja värikkäitä vaahteranlehtiä siskonsa haudalle. Muutaman päivän kuluttua saamme istutettua vielä kukatkin, haudasta tulee varmasti kaunis.


"Suljen silmät, taas pyyhin kyyneleet.
Huomaan kuinka surussa, ovat päivät silti vaihtuneet.
Jokainen päivä minut tuo, aina lähemmäs sinua.
Kunnes koittaa taas aika, kun sinua saan siellä syleillä."

Lumi-Lilja, sinua ikävöiden.
-Äiti, Isä, veli ja siskot-

Kuolleiden lasten muistopäivä on päivä jolloin kunnioitamme jokaisen edesmenneen lapsen muistoa.
Jokainen voi sytyttää kynttilän myös sinä.

Voimia jokaiselle lapsensa menettäneelle tähänkin päivään.




5 kommenttia :

  1. Varmasti kova koettelemus jokaiselle, joka on menettänyt lapsensa. On se sitten pienenä tai isompana.😢 Voimahali! 💖

    VastaaPoista
  2. Suru ei varmasti koskaan unohdu, se vain muuttaa muotoaan

    VastaaPoista